kuva Tough Viking
Olin juuri päässyt takaisin maan kamaralle Salpausselän korkeimmasta hyppyrimäestä, ’juosten’ sen ensin ylös, löysin ajatuksistani tyhjän olon. Ilmoittauduin edellisen vuoden Joulukuussa Red Bull 400-kilvanjuoksuun, joka oli nyt suoritettu. Tuo suoritus oli ollut alkuvuoden kantava voima treenaamisessa, tuon ajatuksen voimalla olin käynyt vetämässä porrastreenejä ja noussut viideltä jotta ehtisin soutaa heti aamusta ainakin sen 30 minuuttia.
Sain idean täyttää tuo tyhjiö seuraavalla tapahtumalla. Ei ole vuosien mittaan ’pysy terveenä’-henkiset tavoitteet ennenkään toiminut, tuskin toimisi nytkään. Tarvitsen jonkinlaisen ehkä jopa ylivoimaiselta tuntuvan rajapyykin, johon valmistautuminen motivoi painamaan joka halvatun päivä.
Keksin silloin Toukokuun puolivälissä että seuraavaksi otetaan haltuun Tough Viking-esteratajuoksu. Matkaa yli 20 kertaa enemmän, mutta ei sentään pelkkää ylämäkeä. Tosin esteitä tuolle 10 kilometrin matkalla olisi 29. Ajatus tuntui älyttömältä ottaen huomioon oman kuntotason, mutta sitähän tässä haettiin, älyttömyyttä. Seuraavana aamuna kello soi taas 05:05 ja lenkkarit oli kireällä puoli kuudelta.
Kesä oli juuri alkanut ja keli hemmotteli laskuvarjohyppääjää. Aurinkoista, vain vähän pilviä ja vain pieni tuulen vire. Käytiin hyppäämässä reilusti ja kun oltiin kotona, tuli touhuttua kovaa vauhtia kasvavan pojan kanssa. 3 kuukauden rutistus personal trainerin kanssa oli päättynyt ja huomasin että kun salilla käyntiin ei ollut sovittuja aikoja, oli niistä helpompi lipsua. Käytiin vähän matkustamassa perheellä, korjattiin asuntovaunua ja ajeltiin sen kanssa Saaremmaalle asti. Tämä oli siis hyppyreissu tietenkin, mutta samalla hyvä happotesti kuinka 2+1 ihmistä mahtuu asumaan 10m2 lasikuitulaatikossa.
Tuntui että kaikki tämä tapahtui tosi nopeasti. Yhtäkkiä olikin jo Heinäkuun loppu. Aina kun avasin puhelimeni, näin päivälaskurin ’46 days until Tough Viking’, ’34 days until Tough Viking’. Tajusin, että potentiaalisesta ajasta valmistautua koitokseen oli valunut yli puolet sormien läpi.
Joku voisi nyt todeta että ei tollasen esteradan läpäisemiseen tarvitse valmistautua sen kummemmin, mutta omalla kohdalla tilanne on toinen. Eikä kyse ole pelkästään siitä itse suorituksesta, vaan siitä voimakkuuden tunteesta jota sen tavoittelu antoi. Nyt se oli jäänyt sivuun muiden, myös voimaannuttavien tapahtumien myötä.
Tein järkipäätöksen, en osallistukkaan tämän vuoden Tough Vikingiin. Tiedän etten olisi tyytyväinen lopputulokseen koska valmistautumiseni on ollut huono ja oli lopputulos mikä tahansa, tiedän että olisin voinut suoriutua paremmin. Vaikken lähtisikään kisaamaan ketään vastaan, on oma kilpailuvietti pahin viholliseni tässä asiassa.
Halusin kuitenkin tutustua Tough Viking-kilpailuun jotta tietäisin paremmin minkälainen koitos on kyseessä. Ilmoittauduinkin vapaaehtoiseksi mukaan rakentamaan kilpailua tänä vuonna. Tämähän osoittautuikin aivan loistavaksi ratkaisuksi, pääsin nimittäin esteiden rakentamisen yhteydessä myös testaamaan valtaosaa niistä. Esteiden testaaminen myös vahvisti päätökseni oikeaksi, valmistautumiselle olisi ollut paikkansa.
Vapaaehtoishommat oli mahtava tapa tutustua rataan ja myös koko Tough Viking brändiin. Täytyy nostaa hattua miten ammattimainen kokonaisuus oli; Ruotsista tuli 6 autollista tavaraa ja 11 työntekijää, jotka käytännössä kasasivat ja purkivat koko sirkuksen muutamassa päivässä. Kaikki esteet oli organisoitu fiksusti, kaikkien esteiden tarvikkeet oli järjestyksessä ja valmiiksi mietitty.
Kisapäivä itsessään oli ajoittain kaoottinen, mutta hauska. Aurinko paistoi ja kisaajat olivat hyvällä fiiliksellä. Kaisaniemen kentällä oli urheilutapahtuman huumaa aamusta iltapäivään ja kaikki hymyili. Ensivuonna sitten numero rinnassa!