Perhanan verkkosivuprojektit

Monille PK-sektorin yrityksille verkkosivusto tai -palvelu on pakollinen paha, joka on vain pakko olla hoidettuna jollain mallilla. Kun oma sivusto uusitaan, poimitaan vielä nykyään relevantit sisällöt vanhalta sivustolta, tutkitaan 3 kilpailijan sivustoja ja pyydetään näiden tietojen perusteella tarjouksia.

Tarjouspyyntöön liitetty määrittely on joko
A) pilkuntarkka: Käydään samoja asioita uudestaan ja uudestaan läpi ja korostetaan nykypäivän itsestäänselvyyksiä kuten responsiivisuus ja toimintavarmuus.
B) Yleismalkainen: Värimaailmaltaan raikas ja punainen, 5 sivua, yhteydenottolomake.

Yrittäjän mielestä paras tarjous on usein se, missä on pienin hintalappu. Aloituspalaverin ja muutaman mutkan kautta projekti saatetaan maaliin ja uusi verkkopalvelu seisoo verkossa, kaikkien nähtävänä. Uuteen ’ajankohtaista’ osioon kirjoitetaan 5 viikon välein uutinen poikkeuksista aukioloajoissa ja ehkä kevytmielinen juhannustervehdys kesän kynnyksellä.

All of a sudden, on kulunut 3 vuotta. Sivusto on kuten ennenkin, ajankohtaisinta on toissavuotinen tiedote talvilomista. Vähitellen huomataan että sivusto on teknisesti ikääntynyt eikä kukaan ei ole vuosiin päivittänyt edes julkaisujärjestelmää. Yleinen fiilis on että sivusto ei oikein toimi ja näyttää vanhalta, joten olisi varmaan parasta uusia kokonaisuus alusta asti. Palataan lähtöruutuun, poimitaan vielä nykyään relevantit sisällöt vanhalta sivustolta, tutkitaan 3 kilpailijan sivustoja ja pyydetään näiden tietojen perusteella tarjouksia. Merry-go-round.

Jotta aiheesta on selkeämpi puhua, sovitaan että tämä sivustoprojekti maksoi 9000 euroa. Kolme vuotta myöhemmin edessä on sama 9000 euron investointi uuteen sivustoon. Tämä sykli toistaa itseään hamaan tulevaisuuteen, jos ei havahdu mahdollisuuteen tehdä asioita viisaammin.

Jos uudistuksen kustannusta katsoo toiselta kantilta, voi sen nähdä 3000 euron vuosittaisena hintana vanhenevasta palvelusta. Tämän voi mieltää kasvavana teknisenä velkana, joka erääntyy viimeistään kun sivusto uusitaan jälleen kerran. Entä jos tämä 3000 euroa vuodessa käytettäisiin nykyisen ratkaisun ylläpitoon ja kehittämiseen, olisiko mahdollista että projektia ei tarttisi aloittaa nollasta aina uudestaan?

Kuten yllä mainitsin, yksi syy verkkosivuston uusimiseen on se tunne, ettei nykyinen sivusto toimita tuloksia. Usein tämä johtuu siitä, että sivustolle ei ole määritetty selkeää mittaristoa jota seurata. Mutu-tutuntumalla määritetyt tavoitteet tai saavutetut tulokset eivät koskaan ole selkeitä saati riittäviä. Entä jos sivustolle määritettäisiin selkeä mitattava tavoite, jonka toteutumista seurattaisiin ja palvelua kehitettäisiin esimerkiksi tuolla 3000 eurolla vuodessa? Suuntaa voitaisiin ohjata pienin korjausliikkein ja laittaa lisää hönkää pönttöön kun keula osoittaa haluttuun suuntaan.

Esimerkin summa ei ole varmasti riittävä kaikkiin projekteihin, mutta kokemukseni mukaan budjettia alkaa löytyä kun tekemisen tuottamat tulokset on positiivisia.

Kuuma linja

Digitalisaatio on vuoden 2017 kuuma peruna. Se on osana arkea mukana politiikassa, autokaupassa ja lastentarhassa.

Kun puhutaan digitalisaatiosta, puhutaan isosta kuvasta. Markkinointi, kulttuuri, verkkopalvelut ja sosiaalinen media kaikki nivoutuvat yhdeksi laajaksi kentäksi. Kaikki yritykset pelaavat samalla kentällä, alaan katsomatta. Ero aikaisempaan on siinä, että pelkästään oman alan tuntemus ei enään nykypäivänä riitä. Pitää osata toimia nykyaikaisten pelisääntöjen mukaan, jos haluaa pysyä hengissä, saati jos tavoittelee kasvua.

Olin 15-vuotias kun kotiini tuli Internet. Ensimmäinen sivusto jota muistan ylläpitäneeni oli seuraavalta vuodelta, 1998. Oma ammatillinen tekemiseni on aina ollut sidoksissa jollain tasolla digitaaliseen maailmaan. Viimeiset vuodet olen konseptoinut, suunnitellut ja tuottanut verkkopalveluita. Vaikka oma tekninen osaamiseni on vahva, olen aina lähestynyt projekteja business-lähtöisesti. Tärkeintä ratkaisuissa on asiakas ja heille tuotetun arvon muuntaminen euroiksi.

Mielestäni on kohtuutonta että jokainen osaisi kaikkea. Oman osaamisen jakaminen on etuoikeus, josta jokainen osapuoli hyötyy. Siksi haluankin auttaa sinua. Jaan mielelläni ammattitaitoani digitaalisen palveluiden ja markkinnoinnin suunnittelun ja konseptoinnin saralla. Se voi olla mitä vaan aina yritystoiminnasta, yrittäjyydestä, verkkosivustojen tai -palveluiden uudistamisprojekteista, digimarkkinoinnin mahdollisuuksista vaikka uudenlaisen työskentelykulttuurin jalkauttamiseen. Kuuntelen mielelläni yrittäjätarinasi.

Varaa allaolevasta linkistä 15 minuutin slotti puheluun, sinulle sopivaan aikaan.

https://calendly.com/tombrunberg/call

ps. Koska mietit kuitenkin; ei maksa mitään.

Zero bad customers

On ollut hieno huomata, miten yrityskulttuuri on nostanut päätään eri alojen yritysten viestinnässä. Entistä enemmän painotetaan hyviä työoloja ja tekemisen meininkiä. Näiden myötä olen itse tajunnut jälleen yhden jälkikäteen ajateltuna itsestään selvyydeltä tuntuvan faktan: Huonot asiakassuhteet käy kalliiksi.
Liiketoiminnan ehdottomasti absoluuttisin mittari on liikevaihto, eli sisään tulevat eurot. Liiketoiminta on lähtökohtaisesti hyvää jos tulot on suuremmat kuin menot. Jos focus on ainoastaan kassassa, on helppo unohtaa yrityksen tärkein voimavara, henkilöstö.
Kun kulttuuri nostaa päätään arvoasteikoissa, voidaan sukeltaa syvemmälle asiakassuhteisiin ja projekteihin jotka tulovirtoja luovat. Stressaantuneen tai motivaation kadottaneen tiimin euro onkin 2 euroa, kun tehot laskevat ja motivaatiota pitää kaivaa entistä syvemmältä.
Huono asiakassuhde kuulostaa absurdilta ajatukselta, mutta uskallan väittää että lähes jokaisella yrityksellä on sellaisia. On aina se yksi projekti, yksi asiakas, joka aiheuttaa hampaiden kiristystä vaikka maksaakin laskunsa ajallaan. Sama voi toteutua myös toisinpäin; Asiakkaalla voi olla kyseenalaiset fiilikset palveluidentuottajasta, mutta käyttää tuttua ja turvallista koska ei tiedä paremmastakaan.
Pitkällä aikavälillä huono asiakassuhde syö motivaatiota, aiheuttaa hiertymiä ja harmaita hiuksia omassakin organisaatiossa. Voi olla vaikeaa sanoa ei kaupalle siksi, että näkemykset asiakkaan kanssa ei täysin kohtaa. Pitääkö pikavippifirmalle tehdä verkkopalvelun jos laskutus on kohdillaan, vaikkei allekirjoitakkaan heidän tapaansa harjoittaa liiketoimintaa?
Hankala asiakkuus painaa helposti stressitasoissa enemmän kun heidän tuoman tulovirran vaje budjetissa. Hyvällä mielellä toimiva yritys houkuttelee uusia asiakkuuksia. Äkkiä ajateltuna positiivisille projekteille kannattaa tehdä enemmän aikaa karsimalla negatiivisia pois.
Uskon itse pitkälti zero bad customers-mentaliteettiin. Jos asiakkuus hiertää, kannattaa asiasta puhua avoimesti. Jos korjausliikkeitä ei löydy tai niistä ei ole hyötyä, on molempien osapuolien hyöty lopettaa yhteistyö sulassa sovussa.

PK-yritysten ATK-projektit

Olen työskennellyt tietotekniikan parissa yli 10 vuotta. Vastaan tulee edelleenkin verkkoratkaisuita, joissa hyvä ajatus näyttää jääneen keskeneräisen toteutuksen uhriksi. Ilmiö on aina ihmetyttänyt, koska itselle on aina ollut itsestäänselvyys että hommat on hoidettu loppuun asti kunnialla. Jos projekti on elänyt tai aikataulu käynyt tiiviiksi muista syistä, on viimeinen silaus hoidettu vaikka deadlinea edeltävänä yönä. Keskeneräisestä työstä ei oikeen voi laskuttaa, eikä voi olettaa että asiakaskaan laskua maksaisi.

Sivustojen, appsien tai verkkopalveluiden suunnittelu ja toteutus on tarkkaa puuhaa. Myyjän keskeinen on tehtävä tuoda ohjelmistotalolle kauppaa, enempi parempi. Ostajalla on tarve ratkaisulle, mutta ei täyttä ymmärrystä toteutustavoista tai teknologioista. Myyjä myy siis mahdollisimman paljon sitä, mitä ostaja ei täysin ymmärrä.

Koska ostajan tietotaito on rajallista, ainut selkeä mittari saattaa olla kustannus. Ohjelmistotalo haluaa tarjota hyvää palvelua ja parhaiksi näkemiään ratkaisuja, mutta joutuu argumentoida aina hintaa vastaan. Jos ratkaisu korreloi suoraan kasvavaan liikevaihtoon, on kyse helposta matematiikasta.

2000-luvulta asti ravintola-alalla on ollut trendi, yökerhon sisustus on uusittava ja nimi vaihdettava 2-3 vuoden välein, jotta asiakkaiden kiinnostus+huomio säilyy. Sama käytäntö on huomattavissa verkkopalveluissa, esim. uusi nettisivusto ostetaan parin vuoden välein. Reagoidaan aina siihen hetkeen joka on käsillä, luistellaan kiekon perässä ränniin eikä sinne, minne kiekko on matkalla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että sivustoja myydään responsiivisuus myyntiviestin kärkenä. Yli puolet webin käytöstä on tapahtunut jo vuosia mobiilisti, responsiiviset sivut tulisi olla oletus.

Uskon, että ostaja voisi toimia viisaammin, jos hänellä olisi tarvittava ymmärrys. Isot yritykset voivat toimia proaktiivisesti tällä saralla, koska heillä on henkilökuntaa tähän tehtävään (CTO, CDO). Pienet ja keskisuuret yritykset yrittävät sisäises

Minulla on hypoteesi. PK-sektorin yritykset hyötyisivät asiantuntijasta, joka kartoittaisi tulevia mahdollisuuksia ja valvoisi projekteja toimien kolmantena pyöränä ostajan ja myyjän välissä. Koska täysipäiväinen työntekijä tälläiseen tehtävään voi olla liikaa pyydetty, tulisi yritysten harkita vakavasti digiosaamisen ostamista palveluna.

Mitä faktista arvoa tälläisellä konsultoinnilla voisi sitten tuottaa?

  • – Tehdä 3-5 vuoden suunnitelman liiketoiminnan digitoinnista.
  • – Peilata digitalisaation mahdollisuuksia ja malleja liiketoiminnan kehitykseen.
  • – Automatisoida, helpoittaa, tehostaa liiketoimintaa nykyaikaisien työkalujen avulla.
  • – Viedä kehitysprojektit onnistuneesti maaliin.

 

Virtuaalikonttorista päivää

2017 on alkanut ja ensimmäisen kuun myötä olemme avovaimon kanssa siirtyneet Espanjan aurinkorannikolle.
Emme ole lomalla, vaan totuttuun tapaan pakoilemassa Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Emme ole lomalla, vaan totuttuun tapaan tehdään töitä etänä, ihan kuten koko vuoden 2016 kesän Suomessakin asuessa.

Nämä reissut ovat pääsääntöisesti olleet muutaman kuukauden pituisia. Palkkatyöt, tai freelancerina toimiessa asiakkuudet, on saatu aina sovittua etukäteen ja hommia on ollut sopivasti tarjolla.

Tällä kertaa paluusta ei ole mitään suunnitelmaa, on hyvin mahdollista, että löydämme täältä pysyvän asunnon, josta saatamme tehdä lomareissuja Suomen suveen. Vuoden 2017 tavoitteena on siirtää kaikki toiminnot virtuaalitoimistoon.

Ei enää yhtään pakollista face-2-face tapaamista. Ei työmatkoja, ruuhkaisia valtaväyliä tai täyteen ammuttuja julkisia liikennevälineitä. Työtehoja mitataan tuloksilla ja asiat oikein järjestelemällä tehot yleensä nousevat työskennellessä kotoa käsin. Oli se koti millä mantereella tahansa.

Järjestely ei kuitenkaan tule olemaan mutkatonta. Haasteina vastaan saattaa tulla ainakin mökkihöperyys ja verkkoyhteyksien ongelmat. Toisaalta toimin itse parhaiten, kun ideoita saa pallotella toisten kanssa.

Nykypäivänä ei pitäisi olla ongelmaa, jota teknologia ei ratkaise. Skype on yleisesti käytetty palaveriratkaisu ja kevyempiäkin ratkaisuja löytyy, jotka toimii kaikissa moderneissa selaimissa.

Slackiin voi tarvittaessa kutsua asiakkaat mukaan keskusteluun tai toki ideoita voi pohtia perinteisesti sähköpostillakin. Joka tapauksessa, turhat palaverit joissa syödään pullaa ja toistetaan lemppari sketsihahmon hokemia ensimmäiset 15 minuuttia, jäävät luonnollisesti pois.

Henkilökohtaisena haasteena tulee tänä vuonna olemaan uudet projektit. Olemassa olevien kontaktien kanssa yhteistyö sujuu loistavasti verkossa, mutta onko ennalta vieras asiakas valmis ostamaan ratkaisuita ilman kohtaamista kasvotusten? Olisitko sinä? Toivottavasti ainakin valmiimpi luettuasi tämän kirjoituksen.

Erityisesti koodaustyössä ohjelmoinnin mahdollistaminen offline-tilassa pelastaa tilanteilta, joissa dataa ei yksinkertaisesti ole tarjolla mutta olosuhteet ovat muuten otolliset. Esimerkiksinä lento Helsingistä Thaimaahan, jonka aikana toteutin prototyypin verkkopalvelusta asiakkaalle. Laskeuduttuamme Bangkokin kentälle latasin prepaidin dataa hyödyntäen tuotokset testipalvelimelle ja toimitin tunnukset asiakkaalle.

Älä kuitenkaan varaa välittömästi seuraavaa lentoa trooppisten saarien lämpöön tai passita työntekijöitäsi lentokentälle. Vaikka teknologia mahdollistaa työskentelyn mistä vaan, on tulosten saaminen työntekijästä itsestään kiinni. Kun mielessä pyörii Pina Coladat ja palmut, voi olla vaikea keskittyä työn tekemiseen. Tilanteesta voi tulla sietämätön, jos toimit freelancerina. Olen itse kokenut miten helppo töitä on pakoilla sukellusretkellä. Mutta ne eivät ne tule itsestään tehdyksi, vaikka sukeltaisi kuinka syvällä.

Aikataulutus, itsekuri ja rutiini ovat avainasemassa etätyöläisen arjessa. Itse olen löytänyt etenkin Aasiassa matkatessa suurimman hyödyn aikaerosta. Herään kuudelta ja saan aamusta tehtyä päivän isoimmat tehtävät, joten pystyn toimittamaan valmiit tuotokset niihin aikoihin kun Suomessa päivää vasta aloitellaan.

Itselleni toimii loistavasti ns. slow travelling. Vaihdamme maisemaa sen verran harvoin, että uuteen paikkaan ehtii tutustua ja löytää parhaat kahvilat ja co-working paikat. Usein etsimme myös pari ravintolaa, joihin voi pitkäksi venyneen työrupeaman päätteksi mennä ravitsemaan itsensä miettimättä liiemmin mitä menulta löytyy ja toimiiko palvelu mahdollisesta kielimuurista huolimatta.

Mitä mieltä olet, tarvitaanko fyysisiä toimistoja tietotyöhön enää 2017?

 

Voit seurata matkaamme blogin lisäksi tilaamalla Youtube-kanavani