Kuuma linja

Digitalisaatio on vuoden 2017 kuuma peruna. Se on osana arkea mukana politiikassa, autokaupassa ja lastentarhassa.

Kun puhutaan digitalisaatiosta, puhutaan isosta kuvasta. Markkinointi, kulttuuri, verkkopalvelut ja sosiaalinen media kaikki nivoutuvat yhdeksi laajaksi kentäksi. Kaikki yritykset pelaavat samalla kentällä, alaan katsomatta. Ero aikaisempaan on siinä, että pelkästään oman alan tuntemus ei enään nykypäivänä riitä. Pitää osata toimia nykyaikaisten pelisääntöjen mukaan, jos haluaa pysyä hengissä, saati jos tavoittelee kasvua.

Olin 15-vuotias kun kotiini tuli Internet. Ensimmäinen sivusto jota muistan ylläpitäneeni oli seuraavalta vuodelta, 1998. Oma ammatillinen tekemiseni on aina ollut sidoksissa jollain tasolla digitaaliseen maailmaan. Viimeiset vuodet olen konseptoinut, suunnitellut ja tuottanut verkkopalveluita. Vaikka oma tekninen osaamiseni on vahva, olen aina lähestynyt projekteja business-lähtöisesti. Tärkeintä ratkaisuissa on asiakas ja heille tuotetun arvon muuntaminen euroiksi.

Mielestäni on kohtuutonta että jokainen osaisi kaikkea. Oman osaamisen jakaminen on etuoikeus, josta jokainen osapuoli hyötyy. Siksi haluankin auttaa sinua. Jaan mielelläni ammattitaitoani digitaalisen palveluiden ja markkinnoinnin suunnittelun ja konseptoinnin saralla. Se voi olla mitä vaan aina yritystoiminnasta, yrittäjyydestä, verkkosivustojen tai -palveluiden uudistamisprojekteista, digimarkkinoinnin mahdollisuuksista vaikka uudenlaisen työskentelykulttuurin jalkauttamiseen. Kuuntelen mielelläni yrittäjätarinasi.

Varaa allaolevasta linkistä 15 minuutin slotti puheluun, sinulle sopivaan aikaan.

https://calendly.com/tombrunberg/call

ps. Koska mietit kuitenkin; ei maksa mitään.

Mitä nettisivut maksaa?

Kuulen tuon kysymyksen viikottain työssäni. Kysymys on yhtä hyvä kuin ’mitä auto maksaa’, koska hankinnassa on paljon muuttuvia tekijöitä. Monet pk-sektorin yrittäjät ostavat auton koska yrityksellä pitää kuulemma olla auto. He haluavat siitä mustan, koska musta on heidän mielestä hieno. Polkuauton voi tehdä itse, laadusta kärsimällä saa halvalla ja uniikista juuri tarpeisiin kustomoidusta menopelistä saa maksaa maltaita.

Kun tarkastellaan verkkosivuston hinnoittelua, on hyvä määrittää minkälaisia muuttujia projektiin liittyy. Raha on selkeä mittari, joka vaihtaa omistajaa kun ostetaan palveluita tai tuotteita. Toinen mittari on aika, etenkin oma aika jolle liian harvoin lasketaan realistinen arvo.

Kun vertailet hintoja, laske kaikki kuukausimaksut aina vuositasolle. Sivustosi on todennäköisesti toiminassa yli vuoden ja myyjät yrittävät tietoisesti tehdä ratkaisuistaan houkuttelevampia pilkkomalla hintaa kuukausitasolla. 10€ kuukaudessa kuulostaa alitajunnassasi paremmalta kuin 120€ vuodessa.

Kotisivuprojektit voidaan jakaa karkeasti seuraaviin luokkiin:

Tee-se-itse

Netistä löytää helposti työkaluja jotka ovat ilmaisia tai maksavat jonkun euron kuukaudessa. Ilmaisia voi olla esim. Google Sites, wordpress.com, vix.com, kotisivukone.fi. Palveluita löytyy pilvin pimein, monet tarjoavat palvelun ilmaiseksi omia mainoksia vastaan. Mainoksista pääsee eroon yleensä pienellä kuukausimaksulla. On myös yleistä että erilaiset lisätoiminallisuudet maksavat nimellisen kuukausimaksun.

Yhteistä näille palveluille on se, että lopputulos on paljolti kiinni siitä kuinka paljon itse osaa tai on valmis tutkimaan/opettelemaan/säätämään. Sääntönä jälkimmäisiin voi pitää että tutkiminen vie 70%, opettelu 20% ja säätäminen 10% ajankäytöstä.

Serkun-tutun-velipoika

Kaikilla on lähisuvussa velipoika, joka harrastaa ATK:ta ja Internettiä. Vaikka poikkeuksia löytyy, törkeästi yleistämällä voidaan todeta että lopputulos on sama kuin tee-se-itse ratkaisulla, sillä erotuksella että ulkoistat tekemisen henkilölle joka ymmärtää sinua vähemmän liiketoiminnastasi.

Käypä korvaus tai viikkoraha-bonus näissä tapauksissa on 200 – 300 euroa.

Tonnin digiosaaja

Jos budjettisi on toimintatonni, löydät varmasti kaverin, joka tekee nettisivuja oman työn ohella. Käyttämällä esim. themeforest.net:stä löytyviä valmiita teemoja, saadaan työn määrässä oikaistua ainakin suunnittelun osalta. Teemoja löytyy moneen lähtöön ja ne sisältävät mitä erilaisempia toiminallisuuksia ja työkaluja sivuston hallintaan. Tämä voi olla rikkaus tai rasite, koska siinä missä ne toimivat kuten suunniteltu, ei ne välttämättä ole juuri sitä mitä itse halusit.

Tuloslähtöinen ratkaisu

Kun olet tosissasi liiketoimintasi kanssa, ymmärrät myös minkälainen arvo ammattilaisten työllä on. Uskallan väittää että keskiverto rakennusliikkeen omistajan vahvin osaaminen ei ole digimarkkinoinnissa. Hän kuitenkin ymmärtää palkata alan ammattilaiset suunnittelemaan ja toteuttamaan sivuston, joka viestillään ja visuaalisuudellaan puhuttelee asiakkaita ja luo heille aidosti lisäarvoa. Ammattilaisilla on myös näkemys miten tuo lisäarvo konvertoituu myynniksi.

Toimiva verkkosivusto luo suoraan tai välillisesti enemmän liikevaihtoa ja siksi hyödykkeen ostamisen sijasta hankinta tulisi mieltää investoinniksi. Kauppaopiston matematiikallakin laskettuna 2 euron investointi kannattaa, jos se luo 3 euroa lisää liikevaihtoa.

Tuloksia tekevät digitoimistot myyvät asiantuntijoiden ja ammattilaisten tunteja. Tuntihinnat liikkuvat 80-120 euron luokassa, joten sivustoprojektit kokonaisuutena maksavat vähintään 4000 euroa.

 

”Mikään ratkaisu näistä ei välttämättä ole väärä, mutta on tärkeää ymmärtää mitä on ostamassa.”

 

Kupla

Meitä kaikkia yhdistää se fakta, että elämme omassa kuplassamme. 90-luvulla asuntomarkkinoilla toimivat elivät omassa kuplassaan, 2000-luvulla sama toistui internetin saralla. Startup-kupla lienee seuraavana, vuodessa vai kahdessa?

Näiden maailmanlaajuisten ilmiöiden lisäksi on jokaisella oma kupla, jossa elää. Jokaisella meistä on oma näkemys ympäröivästä maailmasta, jonka alitajuisesti ymmärrämme absoluuttiseksi totuudeksi. Jos tuntuu siltä että valtio riistää verojen muodossa ja raha ei riitä kuin leivän kantapaloihin, on asia varmasti juuri näin omalla kohdalla.

Omassa kuplassani seuraan miten ihmiset menestyy myymälällä verkkokursseja tai applikaatioita mitä ihmeellisimmistä aiheista. Näen kuinka suuret visionäärit maalaa kirkkaampaa tulevaisuutta. Usein tuntuu että lyöntipaikat on jo täynnä ja kaikki pelaavat yhtäaikaisesti samaa väylää.

Kenttää on hyvä tarkastella oman kuplan ulkopuolelta, katsella isompaa kuvaa ja huomata kuinka paljon mahdollisuuksia ympärillään onkaan kun perspektiivi on oikea. Kun on tottunut näkemään vain ne tutut kuuset pihan päädyssä, jää loppumetsä helposti näkemättä.

Vaikuttaja ja vaikuttuja

Tänään julkaistiin Twitterin top200-vaikuttajalista. Listalla oli paljon nimiä, joiden viserryksiä itsekin seuraan päivittäin. Jäin miettimään minkälaisilla edesottamuksilla olisin itse voinut olla tuolla listalla.

Olen vaikuttunut näiden käyttäjien twiiteistä, mutta  päteekö sama toisinpäin? Onko vaikuttajaverkko sama kuin omien vaikutettavien verkko?

Vaikka sosiaalinen media on luonteeltaan verkosto, on siinä myös hierarkinen rakenne. Vahvimmat somebrändit tavoittavat laajan kuulijakuntansa 140 merkkiä kerrallaan, mutta toiseen suuntaan notifikaatiot häviävät taustan kohinaan.

Koulutus- ja konsultointipalveluiden saralla some on kuumaa tavaraa. Ei somekonsultit kuitenkaan toisilleen palveluitaan myy ja markkinoi, vaikka toisiaan seuraavatkin. Kuulijakunta on oma segmenttinsä, jota vaikuttaakseen sisältöjä luodaan ja jaetaan. Vaikutteita omaksutaan myös pyramidin kärkipäästä ja jalkautetaan oppeja oman kulman kautta alaspäin.

Hyvässä ja pahassa jokainen elää omassa somekuplassaan, joka on juuri niin iso tai pieni kuin millaisena sen kokee. Siihen peilaten, on aivan turha miettiä vaikuttavuutta tälläisen listan kautta.

Omien vaikutettavien segmentti on vähintään yhtä tärkeää löytää kuin se kärki jota itse seuraa. Know your audience.

Analogia laskuvarjohyppäämisestä

Kirjoitin eilen fiilistelypostauksen viikonlopun laskuvarjohypyistä. Jouduin korjaamaan suuntaani kirjoittaessani, jotta postaus pysyi tuolla pleasure-kategoriassa. Löysin nimittäin jälkeenpäin ajateltuna itsestään selvän analogian hyppytoiminnasta myös työn arkeen.

Sanotaan että hyppypäätös tehdään jo edellisenä iltana. Koulutuksen alkuvaiheessa painotetaan aistien on oltava terävät, ajatukset terävät ja mielen virkeä. Suoritus itsessään alkaa viimeistään samana päivänä, kun saapuu hyppykerholle.

Suoritus on ainakin itselleni kaksivaiheinen. Hyppy itsessään on adrenaliinin ohjaama putki, jossa muutaman minuutin ajan toimii aikasemmin opitun ja intiution varassa. Toistojen myötä on oppinut hallitsemaan kehoaan ilmavirrasssa, tarkkailemaan korkeutta ja ymmärtämään mitä ympärillä tapahtuu.

Toinen vaihe alkaa kun jalat on jälleen turvallisesti maan kamaralla. Mieli alkaa käydä tapahtuneita läpi, omien reaktioiden prosessointi alkaa välittömästi. Miten meni, missä kohtaa meni metsään, mitä voisi tehdä paremmin seuraavalla hypyllä?

Tapa on lähes identtinen työelämässä. Rakastan prosessia ja selkeitä linjoja. Kun tehdään, tehdään intiutiolla aikasemmin opitun ja ohjeistetun perusteella. Jälkikäteen käydään läpi miten meni, pitäisikö systeemiä parantaa?

Selkeä prosessi on mitattava ja vertailukelpoinen itseään vastaan. Jos linja ei ole kunnossa, pitää sitä korjata kokonaisuuteen yksittäisen suorituksen sijaan. Selkeä prosessi on kopioitavissa, monistettavissa.

Kuten hyppäämisestä, pidän työprojekteistakin päiväkirjaa. Kirjoitan talteen onnistumisia ja epäonnistumisia, joista voin ammentaa ymmärrystä aina seuraaviin projekteihin.

Oppiminen on koko elämän läpi vietävä prosessi, opit pitää vain tunnistaa matkan varrella. Koskaan ei voi olla liikaa tietoa, eikä vapaapudotussekunteja.