Zero bad customers

On ollut hieno huomata, miten yrityskulttuuri on nostanut päätään eri alojen yritysten viestinnässä. Entistä enemmän painotetaan hyviä työoloja ja tekemisen meininkiä. Näiden myötä olen itse tajunnut jälleen yhden jälkikäteen ajateltuna itsestään selvyydeltä tuntuvan faktan: Huonot asiakassuhteet käy kalliiksi.
Liiketoiminnan ehdottomasti absoluuttisin mittari on liikevaihto, eli sisään tulevat eurot. Liiketoiminta on lähtökohtaisesti hyvää jos tulot on suuremmat kuin menot. Jos focus on ainoastaan kassassa, on helppo unohtaa yrityksen tärkein voimavara, henkilöstö.
Kun kulttuuri nostaa päätään arvoasteikoissa, voidaan sukeltaa syvemmälle asiakassuhteisiin ja projekteihin jotka tulovirtoja luovat. Stressaantuneen tai motivaation kadottaneen tiimin euro onkin 2 euroa, kun tehot laskevat ja motivaatiota pitää kaivaa entistä syvemmältä.
Huono asiakassuhde kuulostaa absurdilta ajatukselta, mutta uskallan väittää että lähes jokaisella yrityksellä on sellaisia. On aina se yksi projekti, yksi asiakas, joka aiheuttaa hampaiden kiristystä vaikka maksaakin laskunsa ajallaan. Sama voi toteutua myös toisinpäin; Asiakkaalla voi olla kyseenalaiset fiilikset palveluidentuottajasta, mutta käyttää tuttua ja turvallista koska ei tiedä paremmastakaan.
Pitkällä aikavälillä huono asiakassuhde syö motivaatiota, aiheuttaa hiertymiä ja harmaita hiuksia omassakin organisaatiossa. Voi olla vaikeaa sanoa ei kaupalle siksi, että näkemykset asiakkaan kanssa ei täysin kohtaa. Pitääkö pikavippifirmalle tehdä verkkopalvelun jos laskutus on kohdillaan, vaikkei allekirjoitakkaan heidän tapaansa harjoittaa liiketoimintaa?
Hankala asiakkuus painaa helposti stressitasoissa enemmän kun heidän tuoman tulovirran vaje budjetissa. Hyvällä mielellä toimiva yritys houkuttelee uusia asiakkuuksia. Äkkiä ajateltuna positiivisille projekteille kannattaa tehdä enemmän aikaa karsimalla negatiivisia pois.
Uskon itse pitkälti zero bad customers-mentaliteettiin. Jos asiakkuus hiertää, kannattaa asiasta puhua avoimesti. Jos korjausliikkeitä ei löydy tai niistä ei ole hyötyä, on molempien osapuolien hyöty lopettaa yhteistyö sulassa sovussa.

Virtuaalikonttorista päivää

2017 on alkanut ja ensimmäisen kuun myötä olemme avovaimon kanssa siirtyneet Espanjan aurinkorannikolle.
Emme ole lomalla, vaan totuttuun tapaan pakoilemassa Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Emme ole lomalla, vaan totuttuun tapaan tehdään töitä etänä, ihan kuten koko vuoden 2016 kesän Suomessakin asuessa.

Nämä reissut ovat pääsääntöisesti olleet muutaman kuukauden pituisia. Palkkatyöt, tai freelancerina toimiessa asiakkuudet, on saatu aina sovittua etukäteen ja hommia on ollut sopivasti tarjolla.

Tällä kertaa paluusta ei ole mitään suunnitelmaa, on hyvin mahdollista, että löydämme täältä pysyvän asunnon, josta saatamme tehdä lomareissuja Suomen suveen. Vuoden 2017 tavoitteena on siirtää kaikki toiminnot virtuaalitoimistoon.

Ei enää yhtään pakollista face-2-face tapaamista. Ei työmatkoja, ruuhkaisia valtaväyliä tai täyteen ammuttuja julkisia liikennevälineitä. Työtehoja mitataan tuloksilla ja asiat oikein järjestelemällä tehot yleensä nousevat työskennellessä kotoa käsin. Oli se koti millä mantereella tahansa.

Järjestely ei kuitenkaan tule olemaan mutkatonta. Haasteina vastaan saattaa tulla ainakin mökkihöperyys ja verkkoyhteyksien ongelmat. Toisaalta toimin itse parhaiten, kun ideoita saa pallotella toisten kanssa.

Nykypäivänä ei pitäisi olla ongelmaa, jota teknologia ei ratkaise. Skype on yleisesti käytetty palaveriratkaisu ja kevyempiäkin ratkaisuja löytyy, jotka toimii kaikissa moderneissa selaimissa.

Slackiin voi tarvittaessa kutsua asiakkaat mukaan keskusteluun tai toki ideoita voi pohtia perinteisesti sähköpostillakin. Joka tapauksessa, turhat palaverit joissa syödään pullaa ja toistetaan lemppari sketsihahmon hokemia ensimmäiset 15 minuuttia, jäävät luonnollisesti pois.

Henkilökohtaisena haasteena tulee tänä vuonna olemaan uudet projektit. Olemassa olevien kontaktien kanssa yhteistyö sujuu loistavasti verkossa, mutta onko ennalta vieras asiakas valmis ostamaan ratkaisuita ilman kohtaamista kasvotusten? Olisitko sinä? Toivottavasti ainakin valmiimpi luettuasi tämän kirjoituksen.

Erityisesti koodaustyössä ohjelmoinnin mahdollistaminen offline-tilassa pelastaa tilanteilta, joissa dataa ei yksinkertaisesti ole tarjolla mutta olosuhteet ovat muuten otolliset. Esimerkiksinä lento Helsingistä Thaimaahan, jonka aikana toteutin prototyypin verkkopalvelusta asiakkaalle. Laskeuduttuamme Bangkokin kentälle latasin prepaidin dataa hyödyntäen tuotokset testipalvelimelle ja toimitin tunnukset asiakkaalle.

Älä kuitenkaan varaa välittömästi seuraavaa lentoa trooppisten saarien lämpöön tai passita työntekijöitäsi lentokentälle. Vaikka teknologia mahdollistaa työskentelyn mistä vaan, on tulosten saaminen työntekijästä itsestään kiinni. Kun mielessä pyörii Pina Coladat ja palmut, voi olla vaikea keskittyä työn tekemiseen. Tilanteesta voi tulla sietämätön, jos toimit freelancerina. Olen itse kokenut miten helppo töitä on pakoilla sukellusretkellä. Mutta ne eivät ne tule itsestään tehdyksi, vaikka sukeltaisi kuinka syvällä.

Aikataulutus, itsekuri ja rutiini ovat avainasemassa etätyöläisen arjessa. Itse olen löytänyt etenkin Aasiassa matkatessa suurimman hyödyn aikaerosta. Herään kuudelta ja saan aamusta tehtyä päivän isoimmat tehtävät, joten pystyn toimittamaan valmiit tuotokset niihin aikoihin kun Suomessa päivää vasta aloitellaan.

Itselleni toimii loistavasti ns. slow travelling. Vaihdamme maisemaa sen verran harvoin, että uuteen paikkaan ehtii tutustua ja löytää parhaat kahvilat ja co-working paikat. Usein etsimme myös pari ravintolaa, joihin voi pitkäksi venyneen työrupeaman päätteksi mennä ravitsemaan itsensä miettimättä liiemmin mitä menulta löytyy ja toimiiko palvelu mahdollisesta kielimuurista huolimatta.

Mitä mieltä olet, tarvitaanko fyysisiä toimistoja tietotyöhön enää 2017?

 

Voit seurata matkaamme blogin lisäksi tilaamalla Youtube-kanavani

kalenterisaatio

Olen siirtynyt tovi sitten pitämään todo-listaani enemmänkin muistilistana asioista joita pitkin viikkoa tulee mieleen. Loppumattoman todo-listan seuraamisen sijaan pyrin suunnittelemaan alkavaa viikkoa listan asoiden valossa, pudotellen tekemisiä kalenteriin.

Luonnollisesti omat aikataulut elää eikä arki aina mene kuin kalenteriin oli merkitty. En anna tämän häiritä, pyrin puntaroimaan asioita vielä hetkessä tärkeysjärjestykseen ja teen muutoksia sen mukaan. Jos en saa tehtävää allokoidussa ajassa tehtyä loppuun, merkitsen käytetyn ajan muistilistaan ja varaan tehtävälle aikaa myös seuraavalle viikolle.

Pidän itseäni suhteellisen hyväsydäminenä ja lupaudun helposti tekemään asioita joita en tahdo saada mahdutettua kalenteriin millään. Kyse ei ole ajan puutteesta, vaan siitä miten puuduttavilta ne tehtävät tuntuvat isossa kokonaiskuvassa. Olen melko hyvä koodaamaan verkkopalveluita, mutta turhaudun ja tuskastun jos joudun istumaan koneella useamman päivän putkeen muuta tekemättä.

Todo-listani kulkee Trello-boardilla, joka on jaoteltu GTD-mallia myötäillen listoihin tärkeys- ja aikajärjestykseen. Logiikka toimii periaatteessa, mutta usein ne mieltä kalvavat tehtävät tuntuvat tärkeimmiltä joiden edestä mielekkäät asiat väistyvät.

Koin juuri valaistuksen joka vie tämän käytännön uudelle tasolle. Järjestelin Trellon kortit fiilisten mukaan. Yksi lista hommista jotka pitää hoitaa, vaikka niistä ei juuri minkäänlaisia kiksejä saakkaan. Toinen lista tekemisistä jotka tuovat virtaa arkeen. Lisäksi pari kombinaatiota näiden välimaastosta.

Tämän lisäksi värikoodasin kaikki kortit Trellossa, sekä tein väreihin mätsäävät kalenterit itselleni. Nyt näen yhdellä silmäyksellä minkälainen balanssi viikossa on ja pystyn korjaamaan kurssia välittömästi. Trelloon ajanseuranta jollain tasolla per tehtävä, niin pystyy kehittämään tekemisen suunnitteluakin jatkoa ajatellen.

Minkälaisia ajatuksia malli herättää? Jätä kommentti tai twiittaa -> @tombruberg

Toimitusehdot: Vapaasti verkossa

Olen työskennellyt etänä vuodesta 2013, pääsäänöisesti kotoa käsin. Kuluneeseen kolmeen vuoteen on mahtunut useita projekteja, muutama työllistäjiä ja joitakin kotiosoitteita parissa eri maassa. Joku voisi kutsua minua kansainvälisesti Digital Nomadiksi, joka kyllä kuvastaa elämäntyyliäni erittäin hyvin.

Kun työporukkamme 2013 hajosi silloisen kollegan muuttaessa ulkomaille, päätimme kokeilla etätyöskentelyn toimivuutta. Aamupalaverit toimistohotellin parvekkeella vaihtuivat Skype-sessioihin oman ruokapöydän ääressä, lounastauot siihen mihin ne on oikeasti tarkoitettu eli ruokailuun ja tyhjentämään ajatuksia työasioista. Välillä kahvilassa, välillä kotona – tein töitä kun sille oli sopiva hetki, paikasta riippumatta. Tuntui että elämästä sai entistä enemmän irti, kun ei enää viettänyt 1,5-2 tuntia päivässä ruuhkissa istuskellessa.

Samalla muuttui työnteon dynamiikka. Enää ei tarvinnut päivystää toimistolla sovittuina aikoina, vaan tekemisen valtasi vapauden ja velvollisuuden tunne. Ristiriitaisia adjektiiveja kyllä, mutta yhdistelmänä voimakas kombinaatio saada asioita tehdyksi. Yhtäkkiä minulla oli mahdollisuus lähteä aamupäivästä golfaamaan, kun tiesin, että päivän hommat voi hoitaa myös illalla. Kun suomen kesä kohteli kolme päivää kestäneellä sateella, kellotin sinä aikana töitä vähintään viikon edestä ja nautin vapaudestani myöhemmin auringon paistaessa. Kun deadline painoi päälle, saatoin vetää all-nighterin ja nukkua seuraavan päivän. Joustoa löytyi molempiin suuntiin.

Syksyllä 2013 vein etätyöskentelyn uudelle tasolle. Ulkona oli koleaa ja kylmää, mutta oma mieli oli kuin naantalin aurinko. Kädessäni oli nimittäin lentoliput Thaimaahan, reissun kesto noin 6 kuukautta. Työt jatkuivat normaalisti, heräsin aamulla hoitamaan päivän askareet ja nautin iltapäivät lämpimästä kelistä, hyvästä ruoasta ja rennosta elämäntyylistä. Koin olevani paljon tuottavampi jo pelkästään siksi että minulla oli tietynlainen rauha keskittyä tekemiseeni. Kun keskittyminen hävisi, lähdin paistattelemaan hetkeksi parvekkeelle tai hakemaan tuoretta papaijaa katukauppiaalta, kunnes inspiraatio taas iski. Parasta ajatustyötä koin tekeväni ajellessani kotikulmia ympäriinsä skootterilla.

Kun huomasin reissuillamme että en ole ainut näin toimiva, tutustuin paremmin käsitteeseen Digital Nomad. Monet nomadit työskentelevät itselleen, jotkut freelancereina tai palkollisina. Yhdistävä tekijä kaikilla on vapaus tehdä töitä mistä vaan ja monet ovatkin valinneet Kaakkois-Aasian  uudeksi kodiksi lämpimän ilmaston ja halvan elintason ansiosta. Suurin ero Suomeen on kuitenkin löytynyt asenteista. Voisi luulla että ihmiset lähtevät tropiikkiin ’epätöihin’, jossa voi lähetellä biitsiltä sähköposteja ja kertoa kiireistään. Oma empiirinen tutkimukseni näyttää kuitenkin toisin: Kun ympäristö on mieleinen ja mieli lepää, on tuottavuus aivan toisella tasolla töitä tehdessä.

En voi sanoa että tälläinen järjestely toimisi kaikille tai kaikilla aloilla. Tietotyöläisen on kuitenkin helppo suorittaa askareensa niin kauan kun koneessa on virtaa ja jonkinlainen data-yhteys löytyy. Työn ulkopuolelta hidastavia tekijöitä voi löytyä perhepiiristä, mutta suosittelen tutustumaan esimerkiksi lasten opiskelutarjontaan maailmalla, jos tälläinen järjestely kiinostaa. Muutoksen ei tarvitse olla lopullista, koska jo 2 kuukauden aikana saa itseensä ladattua aimo annoksen D-vitaminiia, mikä auttaa jaksamaan taas eteenpäin.

Toimiva etätyöskentely vaatii kuitenkin myös johtamiselta paljon. Luottamusta on löydyttävä, sekä selkeät työkalut ja prosessit miten asiat hoidetaan.  Kommunikaatio on avainroolissa sujuvaan työskentelyyn, kun enää ei voi hihkaista sermin yli ’apua’ kuin ennen avokonttorissa. Motivoitunut työntekijä haluaa kantaa vastuunsa ja suoriutua tehtävistä sillä tasolla mitä häneltä odotetaan, etenkin jos vastineena on oma päätäntävalta ajankäytöstään. Työnantajan on luotettava siihen että työt hoidetaan ja oltavana itsekin valppaana auttamassa toimistoaikojen ulkopuolellakin. Haluan uskoa, että tehokkuus ja tuottavuus kasvavat, kun työntekoon tuodaan vapaus toteuttaa velvollisuudet oman mielen mukaan.

etätyöetiketti

Luin mielenkiintoisen kirjoitukset Helsingin Sanomista tänään otsikolla
Jokaisella työpaikalla pitäisi laatia etätyöetiketti”.

Hieno ja tärkeä ajatus. On sanomattakin selvää että nykytekniikalla ja
kommunikointivälineillä monella alalla töitä voi tehdä myös etänä
kotoota, naapurista tai vaikka mökkilaiturilta.

Artikkelissa oli hyvää pohdintaa aiheesta, joita halusin vielä jatkaa omilla ajatuksilla,
joita olen pitkän aikaa ammentanut omista kokemuksistani yli vuoden kestäneestä etätyöputkesta.

Continue reading ”etätyöetiketti”