Sisäinen supersankari

Sain laskuvarjohyppykurssin syntymäpäivälahjaksi vuonna 2012. Viikonlopun mittaisesta kurssista kasvoi pidempiaikainen harrastsus, jolla on ollut näin jälkikäteen tutkiskeltuna merkittävä vaikutus elämään yleisestikkin.

Ensimmäinen vuosi lajin parissa meni oppilashyppyjä hypäten, opetellen vapaapudotuksen perusasioita ja kehonhallintaa 200km/h vauhdissa kohti planeettaa. Itsenäisen hyppääjän lisenssin saatuani koin olevani edelleen oppilas, oli paljon asioita joita ei osannut tai joita ei oikein edes ymmärtänyt. Hauskaa se kuitenkin oli, ja se fiilis joka hieman erikoisesta uudesta harrastuksesta sai irti, oli joka viikonlopun arvoinen. Maanantaina jaksoi keskittyä arkeen, kun oli saanut tuulettaa nuppia muutaman kilometrin putoamisen verran taivaalta.

Laskuvarjohyppääminen ei ole harrastuksista halvin, eikä sitä oikein voi harrastaa silloin tällöin tuntia tai kahta. Hyppypäivästä saattaa mennä 70% sopivien säiden odotteluun. Vaikka hypyt itsessään ei ole kovin kalliita, pitää omaa laskuvarjokokonaisuutta ylläpitää ja huoltaa vuosittain. Laji vaatii myös että tietyt asiat tulevat tarvittaessa automaattisesti lihasmuistista, eikä sitä valmiutta pysty välttämättä ylläpitämään muutamalla hypyllä vuodessa.

2016 keväällä punnitsin onko hyppääminen enemmän silloin tällöin kivaa, vai harrastus joka tulisi ottaa enemmän tosissaan. Silloin tällöin voisi käydä hyppäämässä kerhon vuokravarjolla, eikä tarvitsisi pitää huolta omista varusteista. Jos lajia halusi harrastaa enemmän tosissaan, pitäisi siihen myös satsata aikaa ja rahaa. Varusteet kuntoon ja enemmän aikaa kentällä, sekä mahdollisesti pari tehokasta hyppyreissua ulkomaille.

Olen ollut nuorena aikuisena hyvin työkeskeinen ja hakenut onnistumisen tunnetta sitä kautta. Ohjelmistoalalla on ollut helppo sanoa että kyllä onnistuu, vaikka ei olisikaan tietoa miten projekti viedään maaliin. Välillä on onnistanut, toisinaan liika optimismi on osunut omaan nilkkaan ja painettu pitkää päivää ja yötä jotta deadlineissa pysyttäisiin edes jotenkuten.

Lensin ensimmäisen liitopukulentoni syksyllä 2016. Tuo oli ollut jo harrastusta aloittaessa haaveena, koska tietenkin olin katsonut hurjimpia wingsuit-videoita Youtubesta. Näin jälkikäteen mietittynä, tein itselleni oikean valinnan kun valitsin hyppäämisen jatkamisen. Se onnistumisen tunne jonka perässä olin tehnyt töitä aina (ehkä jopa) liikaa, tulikin yllättäen uudenlaisessa ympäristössä, täysin uudenlaisesta aktiviteetista.

En ollut edes erikoisen hyvä lajissa, mutta tunsin haastavani itseni niin henkisesti kuin fyysisesti joka hypyllä. Vaikka laji ei ole fyysisesti kovin raskas, ei huono ryhti ja iän ikuiset lihasjumit selässä auttanut lentämään pilvien lomassa. Sisäinen supersankarini heräsi, kun aloin aktiivisemmin liikkumaan ja kiinnittämään huomiota fysiikkaani. Laji joka vei ajatukset täysin pois arkisista huolista ja murheista tuli kuin tilauksesta; ainakin itselleni se tuntuu olevan täydellinen tapa rentoutua.

Olen huomannut, että sisäinen supersankarini ei herää vain taivaalla liitäessä. Viime talvena lähdin kokeilemaan leijalautailua hetken mielijohteesta ja muistan edelleen erittäin kirkkaasti yhden jos toisenkin illan kun maltoin palata kotiin jäiseltä Arabianlahdelta pimeän tultua. Kaaduin sohvalle ja huokaisin ’olen niin onnellinen’. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta se tuntuu kuin voisi valloittaa koko maailman. Haastoinpa itseni näistä kokemuksista inspiroituneena kokeilemaan 50 eri lajia vuonna 2018. Jahka pääsen johonkin lämpimien vesien maahan, opettelen surffaamaan. Varjoliitäminenkin kiinnostaa, kuten myös budolajien uudelleen aloittaminen. Olisipa vuorokaudessa enemmän tunteja, niin ehtisi harrastaa enemmän.

Laskuvarjohyppääminen on tuonut lukuisia uusia kavereita ja hyviä ystäviä. Hyppääjät kautta maailman ovat kuin samaa perhettä, veljiä ja siskoja joita ei ole vielä tavannut. Hyppääminen sytytti uudenlaisen liekin sisälläni. Kun ensimmäiset haaveet taivaalla lentämisestä on tavoitettu, on nälkä kasvanut syödessä. Lisää uusia seikkailuja, uusia lajeja, vauhtia, adrenaliinia ja kokemuksia.