Kevään etätyöindeksi

Kirjoitin juuri postauksen talven suunnitelmistamme. Ajatus on lähteä Syyskuussa kohti Espanjaa ja tulla takaisin Suomeen kun kevät taas koittaa.

Yksinyrittäjänä, freelancerina, miettii paljon sitä, miten paljon hommaa riittää tulevaisuuteen. Käytännössä en ole pystynyt myymään työtuntejani yli 5 viikkoa etukäteen ollenkaan. Toki useasti on keskustelua kuukauden/kahden päästä alkavista projekteista, mutta käytännössä mitään ei ole lyöty lukkoon yli puolentoista kuukauden päähän.

Töitä on kuitenkin riittänyt hyvin tällekin vuodelle. Hommia tuntuu tipahtelevan tasaiseen tahtiin ja hankalat tai epäselvät projektit kitkeytyy lähes automaattisesti pois kalenterista, jos niistä ei saa selvästi sovittua ajoissa.

Tätä kirjoittaessa tajusin että olin vallan unohtanut vastata yhteen yhteydenottopyyntöön, jonka hoidin välittömästi. Asiakas kertoi saaneensa toisenkin tarjouksen, mutta halusi odottaa kuullakseen minua ensin.

En ole siis muutamaan kuukauteen tehnyt varsinaista myyntityötä. Keikat tulevat verkostojen suositusten kautta ja muutamasta digitoimistosta löytyy projektia jo pelkästään kysymällä. Välillä niitä tarjotaan kysymättäkin.

Koska koodaaminen onnistuu sieltä missä sormet heiluvat ja kone saa sähköä, eikä työhön liittyviä palavereja ole pitänyt juurikaan viime aikoina pitää, aloin laskemaan etätyöindeksiäni.

Etätyöindeksi on poikkitieteellinen ja täysin itse juuri äsken keksimäni termi indikoimaan sitä työn määrää, joka vaatii tietyssä paikassa paikalla olon, verrattuna työhön jota voi tehdä tietyin reunaehdoin paikkariippumattomasti.

Etätyöindeksin laskentakaava on helppo: tehdyt työtunnit / työtunnit jotka on sidottu tiettyyn paikkaan. Oma etätyöindeksini Touko- ja Kesäkuulta on 97,5%.

Kahta palaveria lukuunottamatta olisin voinut hoitaa kaikki työasiat etänä verkon yli. Uskoisin, että nämäkin 2 palaveria olisi hoidettavissa etänä, mutta koska kyseessä on pidempiaikaisia asiakkaita joiden kanssa olen ajan saatossa ystävystynyt, käyn mielelläni syömässä palaveripullat ja vaihtamassa kuulumiset työasioiden ohella.

Toimistolla työyhteisöstä saatava vertaistuki ja seura on kyllä tarvittaessa korvaamatonta, mutta nykyaikana työmatkat ja kellokortit tuntuvat olevan enemmän riippakivi kuin mitään muuta. Se, missä työ tehdään pitäisi olla irrelevanttia, kunhan jokainen työntekijä toimittaa sen mitä yritys kulloinkin tarvitsee suunnitelman mukaisesti.